Syyttämättä jättämisen perusteleminen, näytön arviointi, kavallus, väärennys

Annettu 19.1.2018, dnro 485/21/17

Kihlakunnansyyttäjän huomiota kiinnitetty syyttäjän velvollisuuteen perustella riittämättömään näyttöön perustuvat syyttämättäjättämispäätökset avoimesti.

Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt riittämättömään näyttöön perustuvan syyttämättäjättämispäätöksen epäiltyä kavallusta ja väärennystä ynnä muuta koskevassa asiassa. Hän ei ollut syyttämättäjättämispäätöksessä selostanut syytettä tukevaa näyttöä. Hän oli perustellut ratkaisuaan rikoksesta epäillyn kertomuksella, vaikka se oli ollut ristiriidassa asian-omistajien kertomusten kanssa. Näin hän ei ollut myöskään punninnut syytteen nostamista tukevia ja sitä vastaan todistavia seikkoja.

Rikoksesta epäilty oli yli viisi kuukautta epäillyn kavallusrikoksen jälkeen antanut velkakirjan, jossa hän oli tunnustanut jääneensä asian-omistajalle velkaa epäillyn kavallusrikoksen kohteena olleen auton kaupasta. Syyttämättäjättämispäätöksen perustelujen mukaan velkakirja tuki rikoksesta epäillyn kertomusta. Apulaisvaltakunnansyyttäjän ratkaisussa todettu, että velkakirja todisti siitä, että rikoksesta epäilty oli pitänyt autokaupasta saamansa kauppahinnan itsellään, mutta se ei todistanut syyteharkinta-asian riidanalaisesta kysymyksestä, oliko rikoksesta epäillyllä ollut oikeus myydä hallussaan ollut asianomistajan auto ja kirjoittaa asianomistajan nimikirjoitus myyntiasiakirjaan.

Kihlakunnansyyttäjä on kantelun johdosta antamassaan selvityksessä perustellut ratkaisuansa asianmukaisesti. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on kuitenkin syyteharkinnassa päätynyt syytteen nostamiseen ja antanut syytemääräyksen.

Päätös on salassapidettävä (L viranomaisen toiminnan julkisuudesta 6 luku 24 § 1 momentti 3 kohta).

 
Julkaistu 30.1.2018
Sivun alkuun |