Syyttämättä jättäminen, ei näyttöä

Annettu 26.4.2018, dnro 96/21/18

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen kumosi päätöksen syyttämättä jättämisestä asiassa, joka koski epäiltyjä liikennerikkomuksia, liikenneturvallisuuden vaarantamista ja virkavelvollisuuden rikkomista. Kihlakunnansyyttäjä oli katsonut, ettei riittävää näyttöä syytteen nostamiseksi ollut.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen piti varsin epäuskottavana rikoksesta epäillyn kertomusta siitä, että joku muu olisi toistuvasti ylittänyt sallitun enimmäisnopeuden rikoksesta epäillyn henkilöautolla. Menettely oli ainakin osaksi ollut suunnitelmallista. Näiden seikkojen ja saadun näytön kokonaisarvioinnin perusteella oli olemassa todennäköisiä syitä epäillä rikoksesta epäiltyä kaikista epäillyistä liikennerikkomuksista.

Kun otettiin huomioon tekojen lukumäärä ja niiden toistuminen lyhyen ajan sisällä, ei yksittäisiä tekoja voitu pitää olosuhteet huomioon ottaen vähäisinä, jotta syyte voitaisiin jättää nostamatta tieliikennelain 104 §:n nojalla. Tämä koski myös niitä tapauksia, joista poliisi oli jo antanut huomautuksen.

Epäselväksi kuitenkin jäi se, että rikoksesta epäilty olisi syyllistynyt liikennerikkomuksiin virkaansa toimittaessaan, vaikka osa epäillyistä teoista olikin tapahtunut hänen työaikakirjanpidosta ilmenevinä työvuoroinaan. Tämän vuoksi syytettä virkavelvollisuuden rikkomisesta ei nostettu. Riittävää näyttöä ei myöskään ollut syytteen nostamiseksi liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Syyte määrättiin nostettavaksi liikennerikkomuksista.

Kihlakunnansyyttäjän osalta asia ei antanut aihetta muihin apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisen toimenpiteisiin, kuin että ratkaisu saatettiin hänen tietoonsa. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen totesi kuitenkin, että asiassa saadun näytön perusteellisempi ja kokonaisvaltaisempi käsittely olisi johtanut vakuuttavammin perusteltuun ratkaisuun.

 
Julkaistu 7.5.2018